Australian kelpie rotuna

1800-luvun puolessa välissä Australiaan Brittein saarilta muuttaneet siirtolaiset toivat mukanaan lampaiden ja nautakarjan paimennukseen kätettyjä koiria. Rodun geeniperimä on siis lähellä työskenteleviä bordercollieita.

Australian olosuhteissa lampaiden ja nautakarjan kasvatus on ollut tärkeä elinkeino. Kuivilla alueilla tarvittiin laajoja laidunmaita, joten eläinlaumojen kasvaessa myös tilakoot kasvoivat hyvin suuriksi, sadoista tuhansista miljooniin hehtaareihin. Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria.

Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merinolampaita.

Luonteen lujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta kelpiestä muotoutui vähään tyytyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta.

Suomessa australiankelpie on ensisijaisesti harrastuskoira. Kelpieitä kilpailee menestyksekkäästi agilityssä, tokossa ja PK- sekä pelastuspuolella. Kelpieitä on nähty agilityn ja tokon maajoukkueissa ja niillä on voitettu suomenmestaruuksia.

Pääsääntöisesti paimenrekisterissä olevia kelpieitä (working kelpie / australian stock dog) on Suomessa myös tilakoirina, joista osa on kilpaillut paimennuskokeissa. Työtyypin kelpieitä on viimevuosina tuotu suomeen myös FCI rekisteröityinä.

Kelpie muistuttaa luonteeltaan huomattavasti bordercollieta, yksilökohtaiset erot ovat rotueroja suurempia. Kelpieiden joukosta löytyy kuitenkin itsenäisempiä koiria, sillä tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä suurilla laidunmailla joissa koiran tulee kyetä tekemään oikeita tilannearvioita ja toimimaan myös kaukana ohjaajasta.

Suomessa kelpieiden rotuyhdistyksenä toimii Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry.